Tuunattu tunnustus

Sain Pajassa ja puutarhassa -blogista tunnustuksen jo jokunen viikko sitten. Kiitos päivän piristyksestä Seija!

Vaikka kuva on tuttu aurinkoinen, kysymykset ovat vaihtuneet hieman toisenlaisiksi,  kuin mitä ne aiemmin olivat. (Vastausten lomassa on kuvia alakerran vessasta.)

Saadakseen tämän tunnustuksen pitää vastata seuraaviin kysymyksiin ja nimetä muita blogeja tunnustuksen saajiksi, sekä ilmoittaa tunnustuksen saajille  heidän valinnastaan.

Kysymykset:

1. Elämäsi parhain saavutus?

Jos lapsia ei oteta lukuun, niin kyllä talon rakentaminen asuttavaan kuntoon on melkoinen saavutus :) 

2. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi? 
Perhe se on tärkein ja se, että kaikki saamme terveinä elellä yhdessä. 

3. Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksesi  Pariisi, Rooma,  Lontoo, New York? 
Roomassa haluaisin käydä tai Italiassa yleensäkin olisi mukava lomailla. 

4. Lempi liikuntamuotosi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi? 
Kävelyä on tullut viime aikoina harrastettua, ei juuri muuta liikuntaa. Mutta tykkään myös jumpasta. Paremmin tulee liikuttuakin, kun on joku määräämässä tahdin :) 

Tykkään Torey Haydenin ja Henry Denkerin kirjoista. Tällä hetkellä luen John Grishamin kirjaa ja taidan lainata muitakin hänen kirjoittamiaan kirjoja jatkossa.

Musiikkia kuuntelen laidasta laitaan. Enimmäkseen sitä mitä Aalto soittaa.

Taiteesta en juuri mitään ymmärrä. Lapset tekee tosi taidokkaita töitä. Kuvassa on pikkuneidin värikylvyssä maalaama teos, keskimmäisen savesta tekemä enkeli ja vanhimman tyttären tekemä pöllö.

 5. Harrastuksesi?

Harrastukset on talon rakentamisen aikana olleet vähän jäissä, vaunulenkkejä lukuun ottamatta. Jospa taas pikkuhiljaa pääsisi vaikka jumppaan tai sauvakävelylle. Pianonsoittoakin olen joskus harrastanut ja se harrastus olisi mukava virittää uudelleen. 

Olen tylsä enkä laita tätä tunnustusta eteenpäin. Loppuun vielä kuva luonnon taiteesta. Maisema meidän olohuoneen ikkunasta takapihalle. 

~ ~ ~ ~ ~ ~ 

Ole oma itsesi, kaikki muut ovat jo varattuja.

-Oscar Wilde

Valoa pimeyteen

Vihdoin sain vähän tilaa bloggeriin, jotta pystyn päivittämään blogia. Selasin Picasaa ja sieltä selvisi, että jostain syystä parissa postauksessa (ainakin) oli kaikki kuvat 4000 - 5000 kt. Vaikka yleensä ovat alle 1000 kt. Ei ymmärrä... Mutta nyt on noi kuvat pienennetty ja muutama ylimääräinen kuva poistettu Picasasta. Tästä lähtien olen viisaampi ja pienennän kuvat ennen kuin lisään ne blogiin. Aina oppii jotain uutta ;)

Kun ulkona on pimeää, voi sisälle laittaa paljon kynttilöitä. Ahkerasti ollaan poltettu varsinkin takan "ulokkeissa" tuikkuja.

Ennakkotuparilahjaksi sain ihanan talolyhdyn, jossa palaa tuli iltapala-aikaan. Kummasti rauhoittaa pienimmänkin tyttären, kun tuijottaa tulta. 

Tuparilahja oli myös hauska lankakynttilä.

Yhdestä laatikosta löysin ulkolyhtyjä. Vielä en niille ole paikkaa löytänyt ulkoa, mutta kaikki aikanaan.

Samasta laatikosta löytyi myös luuta, jolle oli sopiva naulakin jätetty oven pieleen törölleen.

~ ~ ~ ~ ~ ~
Ei ole almanakan loukkaamista olla aurinkoinen marraskuussa. -Raija Maula

KÄÄK!

Nyt tuli bloggerissa tila vastaan. Yritin kuvia ladata ja ilmoittikin, että tallennustila on loppu, osta lisää tilaa. Ei voi olla totta!

Mitä mä nyt teen? Onko jollain hyviä neuvoja?

Kuvia vois kuulemma jotenkin pienentää, mutta ei se taida auttaa nyt tähän tilanteeseen. Pitääkö mun siis nyt ostaa lisää tilaa ja jatkossa pienentää kuvat? Vai onko muita vaihtoehtoja?

Blogissa jo olevien kuvien pienentämisessä on aika kova homma ja onkohan se edes mahdollista. Auttakee te viisaammat!

~ ~ ~ ~ ~ ~
Älä koskaan valita asiasta, jonka olet itse antanut tapahtua.

Mekko vauvalle

Viikkoa ennen siskoni tyttären ristiäisiä tajusin, ettei meillä ole mitään lahjaa. Maanantaiaamun selailin nettiä ja etsin jotain sopivaa ohjetta. Löysin Modan sivuilta vauvan kesämekon ohjeen. Se näytti niin ihanalta, että pakko se oli tehdä vaikkei aikaa paljoa ollutkaan. Yllätyin positiivisesti, kun sain mekon jo torstaina valmiiksi. Paljon muuta en kyllä ehtinyt tehdäkään :)

Langaksi otin omista varastoista Kotiväki-langan, puikot 2,5 ja koukku 1,75. Mekko on pääosin neulottu. Helmaan on virkattu pitsireunus. Pääntie ja hihansuut saivat myös virkatut koristukset.

Hyvin sopi pienelle suloisuudelle. Ja meni muuten meidän 1-v. neidille myös päälle. Eli pitkäikäinen mekko on. Ja muutenkin voi käyttää milloin vaan, jouluna laittaa punaisen paidan alle ja kesällä voi käyttää pelkkää mekkoa.

~ ~ ~ ~ ~ ~
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.

Arjen ylellisyyttä

Kolmen vuoden pienissä tiloissa asumisen jälkeen pienetkin itsestäänselvyydet tuntuu nyt ihan luksukselta. Näitä on:
 * tiskikone: käsin en suostu tiskaamaan mitään vähään aikaan. Koneeseen menee ihan kaikki astiat.

 * oma pesukone: enää ei tarvitse mennä kolmea kerrosta alas ja huomata, että pesukone onkin varattu. Ja eikun takaisin yläkertaan. Usein vielä vauva kainalossa. Nyt voi pestä pyykkiä just silloin, kun itse haluaa.

* kuivausrumpu: ei pyykkien ripustamista!

* sadesuihku ja hierova suihku: Aivan ihanaa olla sateen alla sisällä :) Ja hierova suihku tuntuu niin hyvältä neulomisesta kipeytyneissä hartioissa (ristiäislahjaa olen ahkerasti tehnyt siskon tyttärelle).

Ihanaa on myös se, että lapset saa hyppiä ja pomppia niin paljon kuin lystäävät. Ei kuulu äänet naapuriin. Pikkuneidin voi vaunulenkin jälkeen jättää ulos nukkumaan ja itse mennä sisälle. Kerrostalossa tämäkään ei ollut mahdollista. Mies saa luukuttaa musiikkia ihan täysillä :) Ja kaiken lisäksi tytöt voivat kuunnella yläkerrassa Robinia ja alhaalla voi kuunnella omaa musiikkia eikä kumpaakaan häiritse toisen musiikki. On tää aika luksusta tää elämä :)

Keinutuoli on tuparilahja appivanhemmilta. Takana näkyvät leikkihuoneen puolapuut.

Vaikka onhan tässä ehtinyt pieniä kommelluksiakin olla. Vielä ei olla oikein totuttu kahden kerroksen asumiseen. Ensimmäisiä kertoja, kun käytiin alhaalla suihkussa, niin puhtaat vaatteet olivat tietenkin yläkerrassa, eikä verhoja vielä ikkunoissa. Ja tytöt, kun kävivät yläkerran suihkussa ekan kerran, niin pyyhkeet olivat totta kai alakerrassa.

Asemankello on ostettu muutama vuosi sitten. Makuuhuoneiden ovet ovat vielä sisustuselementtinä olohuoneessa. 

Lämmityskin on ollut vähän hakusessa. Ensimmäiset yöt oli aika vilpoisia ja sitten oli jo liiankin lämmintä. Nyt alkaa pikku hiljaa oikea lämpö löytyä. Postikaan ei tule enää ovelle, vaan pitää hakea ulkoa.

Olohuoneen kellon halkaisija on 60 cm, mutta ei näytä yhtään liian isolta isossa huoneessa.

Ja vielä tää pimeys... Maalla on t-o-d-e-l-l-a pimeää. Tänäkin iltana ulkoiltiin otsalamppujen ja taskulamppujen valossa. Mutta on täällä silti niiin ihana asua!!!

~ ~ ~ ~ ~ ~
Älä täytä elämääsi päivillä, täytä kaikki päiväsi elämällä.

Aikainen joulu

Laatikoista on nyt purettu ahkerasti tavaroita. Osa vaatteista, astioista ja leluista on ollut varastossa yli kolme vuotta. Yhdessä on ihmetelty, että onko meillä tällaisiakin astioita/leluja... Vähän niin kuin joulu jo olisi, kun saa "uusia" tavaroita.

Ihan oikeitakin joululahjoja ollaan availtu. Mies saa joka vuosi työpaikaltaan joululahjan ja kolmen viime vuoden lahjat on olleet avaamattomina. Nyt ne avattiin. Yhdestä paljastui Sarpanevan teräslautanen ja 6 Tsaikka-lasia. Ja toisessa paketissa oli mm. valurautapata. Kolmannessa oli ruokailuvälineitä, mutta ne taitavat mennä myyntiin.

Yksi ilta vaunulenkiltä tullessa kuistilla oli jättimäinen paketti. Sieltä paljastui alakertaan uusi sohva, Ektorp. Kyllä onkin hyvä sohva istua ja maata! Hinta-laatusuhde on kohdillaan. Samalla reissulla Mies oli ostanut myös rahin. Keinutuoli on tupaantuliaislahja Pikkuneidille.

Nyt täytyy taas mennä jatkamaan laatikoiden purkamista ja tavaroiden järjestelemistä. Lauantaiksi pitäisi saada KOTI kuntoon, kun kahden neitosen synttärijuhlat.

~ ~ ~ ~ ~ ~

Aikaansaamisen jalon taidon lisäksi hallitse myös se jalo taito, että jätät asioita tekemättä. Elämän viisaus muodostuu epäolennaisuuksien eliminoimisesta.

-Lin Jutang

Huomenna

on päivä, jota on odotettu niiiiin kauan. Nimittäin MUUTTOpäivä! Ihan ongelmitta ei tämä rakentamisen loppuvaihe ole sujunut, mutta päästiinpä kuitenkin tähän pisteeseen :) Muuttaa meidän oli tarkoitus jo syyskuun lopussa, mutta erinäisten kommellusten ja viime tingan ihmisten vuoksi muutto on venynyt.

Viimeisen kuukauden ollaan pakattu ja pakattu ja pakattu. Asunto on entisestään banaanilaatikoita pullollaan ja vitriinit ja kaapit on tyhjiä. Välillä on täytynyt talolla siivoilla ja ikkunoita pestä. Pääsinpä käyttämään vasaraa ja ruuvimeisseliäkin sillä aikaa, kun Mies siivosi :)

~ ~ ~ ~ ~ ~
Joskus kun ajattelen miten valtavia seurauksia pienilläkin asioilla on - alan miettiä, ettei mitään pieniä asioita olekaan. -Bruce Barton