tiistai 21. joulukuuta 2010

Kuka tuntisi joulun paremmin?


Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan,
ja hiutale sulaa lennostaan,
ja pimeä ruutu valkenee,
ja tähti suurena säteilee.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan,
hän on joulun tuoksua tulvillaan,
hän on torttu ja luumu ja runsaus,
hän on herkullinen aistimus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään
ja tähden hymy ja riemu jään.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus,
hän on nauru ja salainen supatus
ja kirkas tiukujen kilahdus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro Lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaan.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.
Hän, kerkeä, kukkiva, joulun tuo.

- Anja Samooja

Rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Joulupukin maa

Viime viikon perjantaina ajeltiin siis yöjunalla Rovaniemelle. Matkalaisia oli kaikkiaan 10, meidän perheen lisäksi miehen siskon perhe sekä miehen vanhemmat. Yö junassa oli aikamoinen kokemus. Tytöt onneksi saivat nukutuksi, kun nukahtivat. Aikuisista ei voi sanoa samaa. 

Heti aamulla Rovaniemelle saavuttuamme suunnistimme Santa Parkiin. Pihalla oli valaistuja tonttulakkeja tai joulukuusia tai jotain... 



Sisältä löytyi jos jonkinmoista tekemistä, korttipajaa, revontulishow, tonttukoulu, Neljä vuodenaikaa junaseikkailu ja tietenkin Joulupukki. Tyttöjen (ja ehkä miestenkin) ykkössuosikki oli Jääprinsessa sekä jääveistokset. Jääprinsessan luokse mennessä alitettiin Napapiiri ja ylhäältä satoi taikalunta.





Lauantaina käytiin vielä tiedekeskus Arktikumissa, jossa oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Sunnuntaina mentiin uudelleen Santa Parkiin ja sieltä Joulupukin pajakylään. Odotukset pajakylästä olivat ainakin aikuisilla suuremmat. Ajattelin siellä olevan tonttujen verstasta ja muuta, mutta olikin lähinnä markkinapaikka, silkkaa rahastusta. Poroajelulle tytöt pääsivät. Ei raaskittu kaikki mennä, kun ajelu maksoi 12 e/hlö :o


Pitihän Pajakylästä totta kai jotain ostaa muistoksi. Tytöille ostettiin poronsarvikynät, miehelle kahvimitta ja itselleni ostin tuulikellon. Ulkokuvat ovat aika himmeitä, koska Lapissa oli kaamos ja päivälläkin hämärää.



















Itsenäisyyspäivänä päästiin jälleen omaan kotiin. Juna oli pari tuntia myöhässä yöllisen veturivian vuoksi. Mutta saatiinpa "nukkua" vähän pitempään. Reissu oli onnistunut ja hyvä niin, koska tuskin tulee uudestaan mentyä Joulupukin maahan. Lappiin kylläkin.


~ ~ ~ ~ ~ ~
Valoa ei olisi, ellei olisi pimeää, johon sen voi laittaa. -Arlo Guthrie


perjantai 10. joulukuuta 2010

Arjen pieniä iloja


* lasten riemu pulkkamäessä
* valmiiksi viikatut pyykit pesutuvassa
* oma sänky
* siivousrauha 
* iltalenkki maalaismaisemassa otsalampun valossa
* mies lasten kanssa luistelemassa
* hiljaisuus yöllä (tämä tuntuu todella ylelliseltä kahden junassa vietetyn yön jälkeen)
* esimiehen antama positiivinen palaute
* suklaalevy
* pikkupakkanen ja auringonpaiste
* joulujuhla
* lapsen leipomat piparit
* PERJANTAI-ILTA


Eilen oli kuopuksen esikoulun joulujuhla. Yksi päiväkodin tädeistä oli virkannut joulukuusia. Ensi vuonna voisin näitä tehdä. Täksi jouluksi en taida enää ehtiä.

Viime viikonloppuna oltiin Rovaniemellä joulun ihmeitä katsomassa. Siitä ollaan yritetty selvitä koko viikko. Laitan joulumaasta erillisen postauksen myöhemmin. Nyt nautinnollista viikonloppua jokaiselle!

~ ~ ~ ~ ~ ~
Hymyile, se saa muut miettimään mitä sinä olet juuri tehnyt.

torstai 2. joulukuuta 2010

Koruja ja joulukoristeita

Viikonloppuna oltiin serkkuni pikkuprisenssan syntymäpäivillä. Lahjaksi 2-vuotiaalle kiharapäälle annoimme tyttöjen tekemiä kaula- ja rannekoruja virkkaamassani säilytyskorissa.



Esikoisen lauantaikoulupäivänä saivat vanhemmatkin tulla kouluun. Ohjelmassa oli joulukoristeiden tekoa. Tytöt saivat tällaiset pöytäkoristeet aikaan. Näitä oli suht helppo tehdä. Tikut ja pohjat oli teknisen työn opettaja valmiiksi pätkinyt. Tikut vain hiottiin ja leikattiin ohuesta viilusta mallin mukaan aidan osat ja eiku liimalla kiinni. Toisessa työpisteessä tehtiin lyhde ja tonttulakki.



Eilen oltiin kuopuksen kanssa jälleen käsityöpajassa. Askarreltiin joulukortteja ommellen.


Joulua on nyt joka puolella, mutta itsellä ei oikein ole vielä joulufiilistä. Johtuneeko tuo siitä, ettei tee mieli laittaa joulua vuokrakaksioon. Niin mielelläni koristelisin omaa kotia... Vai onkohan stressiä viikonlopun Rovaniemen matkasta. No, toivottavasti joulufiilis tulee mukaan Joulupukin maasta.

Talolla on eristetty yläkerran huoneita. Kohta päästään laittamaan lämmöt päälle ja on vähän mukavampi miesten työskennellä. Villaa laittaessa ei kyllä kuulemma sormia palella, vaikka sisällä onkin ollut -13 astetta.

~ ~ ~ ~ ~ ~
Älä ole huoliesi tuoma, ole unelmiesi viemä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Postilaatikko

Talon rakennuksessa on yllättäviäkin "ongelmia" ja pähkäilyjä. Nimittäin sopivan postilaatikon löytäminen ei ollut ihan helppoa. Halusimme ehdottomasti peltisen laatikon, ei mitään muovihässäkkää. Melkein joka paikassa oli myynnissä vain edestä aukeavia peltipostilaatikoita ja halusimme perinteisen ylhäältä aukeavan laatikon. Viimein löysimme mieleisen Clas Ohlssonilta.























Nyt on ongelmana nimen ja talon numeron laittaminen postilaatikkoon. Siinä kun ei ole mitään valmista paikkaa nimelle. Maalia töpöttämällä ei onnistunut. Ehkä muovitaskusta tehty sabloona oli liian lerpsu, kun teksti levisi. Pysyisiköhän kontaktimuovista leikatut kirjaimet kiinni tuulessa ja tuiskussa?

Kertokaapa vinkkejä miten saisi postilaatikkoon nimen ja numeron kätevästi! 

~ ~ ~ ~ ~ ~
Hankkiudu eroon ongelmista. Ratkaise ne!

perjantai 19. marraskuuta 2010

Itkeäkö vaiko nauraa?

Meidän ikkuna- ja ovitilaukset on jo saanut niin koomisia piirteitä, ettei tässä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Alkuviikosta tulivat ovet ja niitä innolla mies kantoi sisälle. Ihmetys oli suuri, kun huomasi ovien olevan eri levyisiä :o Ja kaiken lisäksi ulko-oven kätisyys oli väärä, ovi aukeaa portaiden eteen.

Meillähän oli tässä tilauksessa välikäsi, jonka kautta saimme ikkunat ja ovet halvemmalla kuin suoraan firmasta. Mutta nyt jälkeenpäin olisi ehkä ollut järkevämpää maksaa vähän enemmän ja saada kaikki heti oikein. Tarkemmin, kun tarjousta tarkasteltiin, niin huomattiin että leveydet on olleet vääriä jo siinä. Olemme siis hyväksyneet väärän levyiset ovet, ja sekös harmittaa (varsinkin perfektionistimiestä).

Ulko-oven kätisyys ei ole meidän virhe, koska sen olemme sähköpostilla vaihtaneet, kuten myös ikkunoiden syvyyden, mikä ei myöskään toteutunut. Ikkunat olemme jo hyväksyneet ja meille on siitä luvattu hyvitystä saunan ja kylpyhuoneen ovissa, mutta ulko-ovi ei oikein voi aueta portaiden eteen eikä kodinhoitohuoneen ovi voi olla kalusteiden kohdalla. Jälkiviisaana voin sanoa, että pitäisi aina pyytää uusi tilausvahvistus, kun muutoksia laittaa sähköpostilla.


Mitähän rakennustarkastaja sanoisi, jos jätettäisiinkin nämä rakennusvaiheessa olleet ovet paikoilleen? Ovat sopivan kokoisia ja palvelleet tähänkin asti hyvin, mitäs niitä vaihtamaan...

Onneksi sentään eilen satoi tännekin päin lunta ja huomenna on tiedossa tyttöjen ilta meikkikutsujen ja pikkujouluilun merkeissä!

~ ~ ~ ~ ~ ~
Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä, mutta muutamien täytyy itse päästä pissamaan sähköpaimenen lankaan.
-Tom Lundberg

tiistai 16. marraskuuta 2010

Vihdoinkin

saapui kauan odotettu kirjauutuus... nimittäin Kakkukellari-blogin Miian Kaarnasydän ja sammalkranssi.
Nopeasti selasin kirjan läpi ja siellä oli mitä ihanimpia askartelu- ja leivontajuttuja!


Nyt saa sataa ja olla koiranilmaa ulkona, niin voi hyvällä omalla tunnolla olla sisällä ja tehdä suolataikinasta sydämiä ja kardemummatähtiä.



Kuopuksen herkkua, vaahtokarkkeja, on ihan pakko tehdä tällä viikolla. Sammal- ja muut luonnonmateriaalista tehdyt koristeet sopii niin hyvin tulevaan taloomme, että luultavasti teen kaikki kirjassa olleet työt jossain vaiheessa :) On kyllä just mulle sopiva kirja, oon niin innoissani! 



Ensimmäinen virkattu sydän on jo työn alla.


Isänpäivänä herätettiin isi laululla. Tytöt oli illalla kovin huolissaan, että herätäänkö ennen ku isi lähtee tontille. Onneks ei mennyt koko päivänä raksalle, vietettiin ihana päivä perheen kesken. Isi malttoi lähteä, pitkän harkinnan jälkeen, meidän kanssa papan luokse Satakuntaan. Aamupalaksi isi sai voileipäkakkua.


Tytöt olivat tehneet monta korttia koulussa ja päiväkodissa ja kotonakin vielä innostuivat askartelemaan. Kuopus oli tehnyt isille rasian, jonka sisällä oli itse tehtyjä makoisia suklaapipareita.


Esikoinen oli koulussa kirjoittanut isästään näin: "Isän lempiruoka on lihapiirakka, isän lempivaate on raksavaatteet, isä on hyvä rakentamaan". Onkohan meillä talonrakennus menossa? :)

Tein netissä valokuvakirjan rakennuksen alkuvaiheista. Montakohan jatko-osaa tähän tulee? Ja pitihän traktorimiehelle ostaa sopiva paita...


















~ ~ ~ ~ ~ ~
Hyvät isät on tehty parransängest, henkseleist, hellist käsist, vahvoist haleist, pehmeist puheist ja paljost ajast.... -Minttu

torstai 11. marraskuuta 2010

Kaalilaatikko ja lasi vettä

Tein Pieni lintu -blogin innoittamana testin Mikä kouluruoka olet?

Minä olen KAALILAATIKKO JA LASI VETTÄ:

Olet luotettava ja kallisarvoinen ystävä, hyvää pataa kaikkien kanssa. Suhteesi vanhempiisikin on todennäköisesti parempi kuin kellään ystävälläsi.

Fiksuimmat ovat jo huomanneet, että olet vaatimaton, mutta näppärä sekä käsistäsi että päästäsi. Siksi ihmiset tuuppaavat pyytämään sinua talkooavuksi ja soittavat sinulle, jos vastausta tai ohjetta ei löydy Googlesta tai Wikipediasta.

Viihdyt kauniissa kodissasi, ja hyvää elämää on ilta tv:n ääressä. Jos irrottelet, juot lasin viiniä. Taustamusiikiksi sopii kotimainen pop tai popahtava iskelmä.


Pitäisköhän tehdä kaalilaatikkoa ruoaksi?

~ ~ ~ ~ ~ ~
Älköön olko kukaan toinen se, joka voi olla oma itsensä.
–Paracelsus

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Pajutöitä ja virkkausta

Ensimmäistä kertaa tein pajutöitä. Oltiin jälleen kuopuksen kanssa käsityöpajassa ja siellä saatiin näitä kokeilla. Ensin oli lapset vähän innottomia, kun tuntui pajun työstäminen vaikealta. Mutta alkuun päästyään kaikki innostuivat kovasti ja kransseja syntyi. Kuopus ideoi ja teki aivan itse nämä kranssit.


















Itse taiteilin tällaisen alusen. Voisi olla esim. saippuateline alakerran vessaan. Tytöt pyysivät ennen talon valmistumista tekelettä käyttöönsä veneeksi.


Lopuksi tehtiin vielä kartio ulos. Meillä taisi olla hieman liian ohuita pajuja, kun tuli niin rimpula. Mutta kivaa oli ja aika hyvin onnistuttiin ensikertalaisiksi :)


Kuopus on ollut innostunut lankatöistä ja pyytänyt jo jonkin aikaa, että opettaisin virkkausta. Neiti saikin synttärilahjaksi paksua lankaa ja ison virkkuukoukun. Tänään sitten opetin molemmille tytöille virkkausta ja hyvinhän se sujuu alkuitkujen jälkeen.



Eilen oltiin tyttöjen kanssa talvivaate ja -kenkäostoksilla. Esikoinen sai myös haluamansa lyijytäytekynät. Voi, että miten onnellinen hän oli niistä. On se kiva, kun osaa iloita pienistä. Ja tänään äiti sai niin ihanan kortin ihanalta tyttäreltä ♥

 (ei taida teksti näkyä, siinä lukee "minä rakastan sinua äiti")

~ ~ ~ ~ ~ ~
Metsässä olisi hyvin hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat, jotka parhaiten osaavat.
-Henry van Dyke

perjantai 5. marraskuuta 2010

Maisema muuttuu

Tällainen maisema on tämänhetkisen keittiömme ikkunasta. (tai näytti kesällä...)


ei ihan heti uskoisi, että asumme aivan keskustassa kerrostalossa. Mutta keskustahan on pienen kunnan pieni keskusta...
Maisema muuttuu heti keskustan jälkeen todella maalaismaisemaksi, ja siitähän mä tykkään. 




Tontille on matkaa keskustasta 5 km. Olen muutaman kerran lenkkeillyt kotoa tontille tyttöjen puuhaillessa siellä isin kanssa. Lenkille, kun ei tahdo muuten päästä inhimilliseen aikaan miehen ollessa myöhään iltaan raksalla. 


Maisemat ovat muuttuneet myös tontilla. Ennen etupiha näytti tältä. Lautoja taapelissa.



Nyt on mies traktorilla tasoitellut pihaa, poistanut kantoja ja siirrellyt kiviä. Tytöt ovat hurranneet vieressä, kun kivi on noussut ylös. Piha on nyt isomman näköinen ja niin avara.


Saa tammikin kasvaa rauhassa, kun taapelit purettiin pois. Tai laudathan on taapeleista käytetty ulkoseiniin ja räystäslaudoiksi. 



Ensin ajattelin, ettei meille tule lainkaan nurmikkoa etupihalle, tulee vaan jotain pieniä havupuita ja kivikkomaa. Mutta nyt piha näyttääkin niin isolta, että kait siihen täytyy nurmikkoakin laittaa. Vai mitä sitä keksisi?


Yläkerrassakin on vessan paikka vaihtanut ja parikin kertaa paikkaa. Alkuperäisessä paikassaan ei olekaan kuulemma hyvä. Nyt pähkäillään, että miten saadaan jo olemassa olevat vessankalusteet sijoitettua järkevästi erimalliseen vessaan :) Saas nähdä mikä kohta loppujen lopuksi on valmiissa talossa niin kuin se alun perin suunniteltiin....


~ ~ ~ ~ ~ ~
Hoida asiat, ennen kuin ne ovat edessäsi; järjestä ne, ennen kuin ne menevät sekaisin. Sillä miehen sylin täyttävä puu aloitti elämänsä pienenä versona, yhdeksänkerroksinen torni korotettiin multakasasta ja tuhannen virstan matka alkoi siitä, mikä oli jalan alla.
-Laotse

maanantai 1. marraskuuta 2010

Halloween-synttärit

Täällä taas pitkästä aikaa. Koko viime viikko meni kuopuksen 6-vuotissynttäreiden merkeissä. Aiheena halloween. Edellislauantaina vietettiin tuttavaperheen kanssa ensimmäinen osa synttäreistä.


Hurja meno jatkui torstaina eskarikavereiden kesken. Vieraina oli noita, Kapteeni Koukku, kaksi prinsessaa ja Halloween-tyttö hämähäkkeineen. Lahjaksi sankari sai kauan toivomiaan Zhu zhu petsejä.


Ja eilen juhlat huipentuivat, kun vuorossa olivat sukulaiset. Tarjolla oli hirviöleipiä, verisiä sormia, kurpitsakakkua, käärmekakkua, silmäkarkkeja, hammaskarkkeja.












Rotat ja hiiret vilistivät mukana ja lepakoitakin lenteli.


 

Nyt voi hetken hengähtää ja rauhoittua kiireisen viikon jälkeen ennen kuin alkaa miettiä joulujuttuja. Raksallakin on edistytty :)
~ ~ ~ ~ ~ ~ 
Useimmat ihmiset ovat niin kiireisiä tekemään asioita, jotka heidän mielestään pitää tehdä, ettei heillä koskaan ole aikaa miettiä, mitä he haluavat tehdä.
-Kathleen Winsor